Impedanssi ja balansoidut kytkennät

Balansoidussa kytkennässä signaali kuljetetaan suojavaipallisessa johdossa kahta eri johdinta pitkin vastavaiheisina. Kumpaankin johtimeen indusoituu häiriöitä, jotka ovat likipitäen samanlaisia (johtimet ovat niin lähellä toisiaan, että ne ovat samassa häiriökentässä). Vastaanottopäässä alkuperäisestä signaalista vähennetään käänteinen (miinusmerkkinen) signaali, jolloin yhteiset häiriöt kumoutuvat pois ja signaali saadaan kaksinkertaisena.

Ala-asteen matematiikalla: 1 + häiriö - (-1 + häiriö) = 2.

XLR-liittimen pinnit:

1	maa
2	+
3	-

Stereoplugi-liittimessä:

kärki	+
rengas	-
runko	maa

 

"Impedanssi on sähköinen vaihtovirtavastus." -Wikipedia

Äänityslaitteissa, joissa signaali on siirrettävä laitteesta toiseen, käytetään yleisesti 600 ohmin balansoituja kytkentöjä. Käytännöllisesti katsoen balansointi eliminoi kaapelissa kulkevaan signaaliin indusoituvat ulkopuoliset häiriöt.

Ideaalisessa laitteistoketjussa lähettävän laitteen impedanssi on 0 ohmia ja vastaanottavan laitteen impedanssi ääretön. Käytännössä voidaan sanoa, että lähtöimpedanssin tulisi olla alle 600 ohmia ja tuloimpedanssin yli 600 ohmia. Käytännössä tuloimpedanssin pitäisi olla 5-10-kertainen lähtöimpedanssiin verrattuna.

Muuntajat

Muuntajilla balansoimaton signaali voidaan muuntaa balansoiduksi kätevästi. Muuntaja erottaa signaalin lähes kokonaan maadoitushäiriöistä. Lisäksi se poistaa epämiellyttävät rätinät johtoja kytkettäessä.