Seuraavia kuvia tulkitaan näin: punainen käyrä on vaaleanpunaisen kohinan taajuusvaste, sininen on tutkittavan äänen keskimääräinen taajuusvaste, joka on mitattu 20 - 60 sekunnin pituudelta. Jos jossakin biisissä on selkeästi erilainen säkeistö ja kertosäe, olen ottanut analysointiin mukaan kummatkin osat.
Aluksi kuuntelukolmioni taajuusvaste viime syksyltä:
Mittaustuloksen jälkeen olen siirtänyt kaiuttimia hieman lähemmäksi seinää. Alapäätä tuli vähän lisää. Kaiuttimet ovat Dynaudio BM5P -lähikenttämonitorit, jotka ovat n. 120 cm päässä päästä korvista. Pää ja kaiuttimet muodostavat aika tarkkaan tasasivuisen kolmion ylhäältä katsottuna. Bassopään taajuusvaste ei huonetta rakentaessa ollut ollenkaan noin rauhallinen. Ilman bassoansoja alimmat 200 Hz olivat kauhean näköistä vuoristorataa! Nyt tarkkaamon etukulmissa välikaton yläpuolella on kovaa villaa ja akustointilevyä muhkeat määrät, eivätkä bassot jää enää pomppimaan seinältä toiselle. Huoneessa on kuitenkin kaksi erilaista kuuntelupaikkaa: kuuntelukolmiossa ja takasohvalla. Sohvalla bassot ovat korostuneita ja taajuusvaste on loudnessmaisempi, mutta se on oikeastaan hyvä asia, koska asiakkaat tykkäävät istua ja kuunnella projektia siellä ja jytinä tuntuu aina mukavammalta kuin neutraalin laiha ja tasapainoinen miksaus :-).
Sitten niitä käyriä... Kuvioita tuijottamalla selviää, että käyriä on ....öö... monenlaisia. Yhteistä on kuitenkin suhteellisen tarkka vaaleanpunaisen kohinan taajuusvasteen seuraaminen lukuunottamatta alinta bassoa ja diskanttia. Monissa masteroinneissa alapää on leikattu jyrkästi pois esim. 32 Hz kohdalta, joissakin jopa 80 Hz:stä alkaen. Radiosoittoon tarkoitetun kappaleen taajuusvasteessa yli 16K taajuudet ovat turhia, koska ne eivät kuitenkaan tule lähetyksestä läpi.
Joitakin taajuuksia:
80 Hz - mukava bassotaajuus, jonka korostaminen ei tuo koskaan huonoa palautetta
200 Hz - virvelin alakerta (tulee esille esim. Guns N Rosesien Appetite For Desctuctionin taajuusvastekäyrässä)
350 Hz - monien soittimien alimmat taajuudet ovat täällä - alue menee erittäin helposti tukkoon
560 Hz - tästä mulla ei ole mitään sanottavaa
561 Hz - ei kyllä tästäkään tule mitään mieleen
800 Hz - tätä kun leikkaa niin biisistä tulee täyteläisempi
1-3 kHz - tärkeitä taajuuksia, korva on näille herkkä
4-5 kHz - presence-alue
Tasaisuusvoiton vei tällä kertaa Dream Theater. Jos tätä ei ole masteroitu mittareita tuijottamalla niin ihmettelen! Tosin mitä toi 400:n hertsin kohdalla oleva pieni kuoppa tuossa tekee, eikös siihen olisi mahtunut vielä jokin soitin? 7-9 kHz on myös vakavasti pinnan alapuolella. Vähän huolimatonta työtä?
Sitten luomumeininkiin - Pulu Studion tuotannosta Kovamyrsk (suomenkielistä irkkuprogea). Presence-alueella akustisen kitaran uudet kielet helisevät raikkaasti, mutta antaa helistä vaan!
Etnobändi Khaledin Ti Ti -biisin liveversio - oudon näköinen käyrä, mutta Ylellä duunissa oleva ääniguruserkkuni tykkää tästä soundista niin paljon, että tämä on hänen mielestään referenssimateriaalia.
Kingston Wall kuulostaa hyvältä riippumatta siitä, kuunteleeko sitä hiekkaan upotetulla transistoriradiolla vai hiihtohissin kuulutuskaiuttimella, mutta taajuusvaste on erittäin härski! 80 Hz on maltillisimpienkin arvioiden mukaan melko korostunut. Tätä kun kuuntelee kotistereoilla loudness-nappi pohjassa, niin kaiuttimista kuuluu kartioiden liikeradan pituutta mittaavaa bassonpörinää ja vähän rumpujen ja kitaran yläpäätä. Vaikka käyrä näyttää hullulta, niin biisi kuulostaa hyvältä!
Apulanta luottaa suoraan vasteeseen:
Absoluuttinen nollapiste antaa arvoa vähän enemmän alapäälle:
CMX haluaa näköjään, että kitarat pureutuvat kunnolla läpi miksauksesta.
Vanhan ajan Dingo ei pullistele basson määrällä...
Olikohan Finnvoxille tullut Hyvää ja kaunista -levyn aikoihin joku hieno Aural Exciter? Diskantit ovat todella pinnassa. Hihat ja laulun sibilantit (s-äänteet) kuulostavat samalta? Hyvää jälkeä kuitenkin!
Tehosekoittimella pidetään huolta siitä, että kitaran yläpää (2-5 kHz) kuuluu kunnolla.
Screaming Stukasissa vetovastuun sai basso... Stukas-levy on muuten todella tappiin kompressoitu.
Nightwishin alakerta on muhkea, mutta tuollaisesta alapään korostamisesta tulee jo ongelmia. Esimerkiksi mun multimediakaiuttimet eivät tykkää noin paljosta bassosta ja Lordin kansanjuhlassa PA:sta soitettu Nighwish-kappale (tältä levyltä, en muista kappaleen nimeä) veti subbarit ihan tukkoon. Soundasi ihan hirveälle.
Niskalaukauksellakin alapäätä on paljon tai kaikkea muuta vähän. Näkökulmakysymys..?
10cc on mielestäni hieno bändi! Niillä on vinksahtaneita melodioita ja hyviä biisejä :-).
AC/DC:n käyrässä tulevat esille bassorumppu ja virveli. Alapäässä olevat selkeät korostumat kuuluvat käytännössä iskevyytenä.
Bon Jovin remasteroija osaa lukea taajuusvastemittaria. Tämä versio kuulosti radiossa ihan hirveältä. En tykkää yhtään studiossakaan kuunneltuna. Tällaiset remasteroinnit pitäisi kieltää lailla.
.JPG)
Gunnareilla ei ole bassolla mässäilty. Virvelin vire on ~180 Hz ja se on ainoa asia, mikä sieltä pilkistää läpi. Bassojen maltillisuuden takia levyä voi soittaa stereoissa lujaa ilman, että kartiot pomppivat seinille. 100 Hz - 4000 Hz on ihailtavan tasainen:-)
