Seuraavassa on ohjeita (aloittelevalle) bändille, joka on menossa studioon.
Klikkia kannattaa käyttää vain, jos rumpali on tottunut soittamaan sen kanssa. Studiossa ei kannata kokeilla ensimmäistä kertaa klikin kanssa soittamista ei tule kuin sanomista. Alkutempot on silti hyvä ottaa metronomista, jos ne on päätetty etukäteen. Tällöin mahdollinen äänitystilanteen jännitys ei pääse sotkemaan hyväksi havaittua tempoa.
Voit ilahduttaa äänittäjää antamalla hänelle listan äänitettävistä biiseistä:
| Nimi |
Tempo |
| Vesivahinko avaruusaluksella |
66 |
| Vain kyyneleitä lakanoilla |
132 |
| Stairway To Hell |
152 |
| Älä oo köyhä |
220 |
Mitä enemmän studioaikaa, sitä parempi lopputulos saadaan. Huom. Kuten Chinese Democracy todisti, ei määrättömän pitkä studiossa asuminen ei välttämättä tuota maailman parasta rock-levyä. Axl Rose on elävä esimerkki siitä, että huolellinen valmistautuminen maksaa itsensä takaisin, koska silloin aika käytetään tehokkaasti hyödyksi. Kun tietää, mitä tekee, ei tarvitse hakata päätään seinään.
Pitäisikö bändillä olla tuottaja? Tuottaja on äänityksen aikana kuin elokuvaohjaaja, joka organisoi projektia ennen studioon astumista ja inspiroi parempiin suorituksiin äänitysten aikana. Jos bändissä ei ole ketään, joka osaa pitää naruista kiinni, voi demosta tulla sekava, eikä siitä välity bändin todellinen potentiaali.
Monet bändit väittävät kuulostavansa livenä paremmalta kuin levyllä. Studiossa soitetaan sokealle yleisölle. Ilman visuaalista puolta musiikissa ei ehkä olekaan samaa tehoa kuin mitä on kuviteltu. Sama biisi elää kotistereoissa ihan muuta elämää kuin värivalomereen upotettu liveversio korviahuumaavana äänivallina nousuhumalassa tanssivalle yleisölle.
Rumpuihin kannattaa ostaa uudet kalvot ennen äänittämistä. Ylimääräiset rätinät, resonanssit ja kitinät on hyvä poistaa ennen äänitystä demppirenkailla, kankaanpalasilla, CRC:llä jne.
Kompit ja kaikki fillit kannattaa miettiä etukäteen kuntoon. Älä soita vaikeampia juttuja kuin oikeasti osaat soittaa.
Soittaako basisti hyvin yhteen rumpujen kanssa?
Ovatko pellit balanssissa? Soiko joku pelti paljon kovempaa kuin muut? Jääkö joku pelti jalkoihin? Vaihda, lainaa. Hiljaa soivan pellin voi nostaa ylemmäksi, lähemmäksi overhead-mikrofoneja.
Tuo studioon riittävästi kapuloita ja jos mahdollista, useita virveleitä ja peltejä.
Rummut vaikuttavat koko bändin yleissoundiin todella paljon, joten niiden soundin parantamiseen kannattaa nähdä paljon vaivaa. Netistä löytyy paljon rumpujen viritysohjeita. Jos rummut eivät sovi bändin musiikin tyylilajiin, kannattaa etsiä sopiva rumpusetti ennen äänityksiä. Miksauksella ei pysty loihtimaan modernia metallia vintage jazz -rummuista tai päin vastoin.
Muistilista:
Bassoraidalle tarvitaan soittimen nimestä huolimatta myös keskialuetta ja yläpäätä, jotta basson nuoteista saisi selvää. Yläpäätä on helppo leikata pois. Korostaminen ei onnistu, jos raidalle ei alunperinkään ole tullut yhtään korostettavia taajuuksia. Hyvin erottuvassa bassosoundissa on enemmän keskialueita kuin bassotaajuuksia!
Dropatuissa vireissä soitettaessa on erityisen tärkeää soittaa mahdollisimman tasaisella tatsilla, koska jos kieltä lyö lujaa, niin se soi ylävireisesti. Drop C -vireisen soittimen intonaation säätäminen on TODELLA tärkeää.
Soita tasaisesti. Mitä vähemmän bassoa tarvitsee kompressoida, sen paremmalta se kuulostaa. Pyydä äänittäjää säätämään kuuntelubalanssi sellaiseksi, että kuulet oman soittosi kunnolla.
Muistilista:
Hankintalista: uudet kielet, uusia plektroja, efektipedaaleihin uudet patterit tai hyvät virtalähteet ja kunnon piuhat. Kitaran hienovire kuntoon. Soundeista visio ennen studiota.
Sopiihan kitarasoundi yhteen rumpujen ja basson kanssa? Jääkö muille soittimille tilaa? Jos bändissä on kaksi kitaristia, onko kummallakin selkeästi omat roolit ja sovittu työjako?
Yksin soitettaessa on kivaa, että kitarasta tulee muhkeasti bassotaajuuksia. Bändisoitossa ohuempi kitarasoundi selkiyttää koko bändin sointia. 90-300 Hz alue on ruuhkainen - sinne pitäisi mahtua runsaasti bassoa ja rumpua kitaroiden alataajuuksien lisäksi.
Kitaristit voivat tuplata (triplata) komppiraidat ja soittaa soolot pohjien päälle. Tuplausraitaan voi käyttää eri soundia, jotta raita painottaisi eri taajuusalueita kuin ensimmäinen kitara. Haluatko soittaa tarkan tuplausraidan? Biisi on pystyttävä soittamaan tarkasti samalla tavalla monta kertaan. Sikin sokin vierekkäisiä kuudestoistaosia painottavat komppikitarat varmistavat sen, että biisiä ei saa millään miksauskikalla hyvänkuuloiseksi! Tarkemmin harkitut rytmit ja ilmava soitto kantavat pitemmälle - musiikki ei lakkaa, vaikka kitara pitäisi välillä puolen sekunnin tauon.
Äänitettäessä kannattaa käyttää vähemmän säröä kuin livenä. Esim. AC/DC käyttää yllättävän vähän säröä. Liika särö tekee kitarasta epäselvää mössöä, joka pörisee vain yhdellä äänenvoimakkuudella. Aloittelevat kitaristit yrittävät peittää megasäröllä epätasaista plekutekniikkaa. Dynamiikkaa voidaan pienentää helposti miksausvaiheessa, mutta sitä ei saa jälkikäteen enää lisää.
Tietyissä tyyliilajeissa särön vähentämisestä on turha keskustella kitaristien kanssa. Suuri särön määrä vain kuuluu metalliin. Tällöin kompit on soitettava tosi puhtaasti ja tarkasti, koska pienetkin häiriöäänet (esim. vahingossa vapaana soiva yläkieli) soivat särön ansiosta yhtä lujaa kuin varsinaiset nuotit.
Yksi neuvo kaikki virheet läpi käyneeltä kitaristilta (minä itse): soita vähemmän niin kuulostat paremmalta. Toinen neuvo, sama lähde: soolossa ei tarvitse todistaa olevansa nopea. Joku on kuitenkin nopeampi. Miten melodisen soolon pystyt soittamaan? Osuvatko venytykset kohdenuottiin? Onko soolo edes tarpeellinen osa biisiä vai onko se siellä siksi, että pääset pätemään hetkeksi? Ei kai kukaan itseään kunnioittava kitaristi jaksa pelkkää komppia soittaa kahta ja puolta minuuttia kauempaa kerrallaan?
Kannattaako äänittäessä käyttää kaikua? Yleissääntönä voisi todeta, että ripaus jousikaikua on OK, mutta on turvallisempaa äänittää kitara kuivana kuin kaiun kanssa. Kaikua voi lisätä miksausvaiheessa mutta sitä ei voi jälkikäteen ottaa pois.
Muistilista:
Studiossa on helppoa äänittää kitarakaapin lisäksi puhdas DI-signaali ennen efektejä. DI-raita voidaan kierrättää uudelleen kitarakamojen läpi tai sitä voidaan käyttää kitaraplugareiden kanssa.
Usein kosketinsoittaja haluaa studiossa soittaa normaalin livesovituksen lisäksi lisäraitoja. Jos mopo karkaa käsistä, niin tuottajan pitää olla valmis kantamaan yli-innokas kiipparisti pihalle ja sanoa, että "eiköhän tää ollut tässä".
Koskettimet on soittimena laaja käsite. Kosketinsoittajalla on pääsy kaikille taajuuksille nollasta hertsistä ultraääniin asti. Suuri vapaus - suuri vastuu. Kosketinsoittajan pitää etsiä bändin äänivallista oma paikka. Soita eri oktaavista kuin kitaristi. Kuuntele kokonaisuutta. Bändisoitossa ei toimi tavallinen laulun säestystapa.
Hyvillä ja persoonallisilla synasoundeilla kappaleeseen voidaan saada omaperäinen leima. Vältä geneerisiä soundeja, ellei niiden tarkoituksena ole olla vain aavistuksenomaisena liimana kaiken muun takana.
Laulaja, olet bändin tärkein lenkki. Sinun mukanasi äänitys kaatuu tai nousee voittajaksi.
Pidä puolesi, etteivät kitaristit tuhlaa kaikkea varattua studioaikaa turhiin soolojen uusintaottoihin!
Äänen avaaminen on tärkeää. Pari yskäisyä ei riitä... Voi kulua jopa tunti, ennen kuin ääni on voimakkaimmillaan. Tee äänenavausharjoituksia, vaikka se kuulostaisi kuinka tyhmältä muiden läsnäollessa. Sano tuottajalle, että heittää keskittymistä häiritsevät ihmiset ulos studiosta.
Vasta kun ääni on auennut, kannattaa äänittää ensimmäinen otto. Biisiä ei kannata treenata puhki laulamalla sitä äänenavausta varten viittätoista kertaa läpi, koska silloin laulusta katoaa tunnelataus. Jos avaat ääntäsi mikrofoniin laulamalla, laula muita kuin äänitettäviä kappaleita.
Fraseeraus on tärkeää - miten laulurivit alkavat ja loppuvat, kuinka paljon painoa kullakin sanalla ja nuotilla on. Huomiota pitää kiinnittää myös vireisyyteen ja siihen, että kuulija pystyy seuraamaan laulujen sanoja ilman niiden lukemista (tosin joissakin tyylilajeissa tämä ei ole niin tärkeää). Laulaja älttämättä itse tajua artikuloivansa sanoja epäselvästi, koska hän tietää, mitä laulaa. Ulkopuolinen korvapari arvioi ymmärrettävyyden luotettavammin. Luota äänittäjään - hänellä on kokemusta muistakin laulajista.
Yksi biisi voidaan äänittää yli viisi kertaa alusta loppuun. Lisäksi kertosäkeet voidaan tuplata. Eri otoista valitaan parhaat palat ja niistä leikataan ja liimataan lopullinen lauluraita. Yksittäisiä sanoja voidaan kopioida jopa vapaasti säkeestä toiseen ja yksi nappiin mennyt kertosäe voidaan kopioida muihin kertosäkeisiin. Jos miksausvaiheessa käy ilmi, että jokin kohta jäi kuitenkin huonoksi, voi laulaja paikata sen myöhemmässä vaiheessa uusiksi. Tällöin soundi on todennäköisesti erilainen kuin aikaisemmin, mutta mieluummin eri soundi oikein laulettuna kuin sama soundi mutta väärin laulettuna.
Muistilista:
*) Äänittäjä ja tuottaja eivät pahaa pahuuttaan sano, jos joku asia ei toimi. He yrittävät auttaa sinua laulamaan kappaleen entistä paremmin.
Rumpali haluaa lisätä tamburiinia, shakeria, bongoja jne. mausteeksi. Lähdetään liikkeelle yleisestä luulosta: kuka tahansa osaa soittaa tamburiinia - sitä heilutetaan vasemmalta oikealle musiikin tahdissa? Shakerin kanssa sama juttu, hiekkaputkea osaa soittaa vaikka laulajakin! Bongojahan soitetaan silleen vapaasti vähän sinne tänne, niillä vain täytetään tyhjää tilaa eikä se ole niin viimeisen päälle tarkkaa kun ne miksataan kuitenkin vaan sinne taustalle.
Jos nyt ei kuitenkaan... Mieti nyt edes vähän, mitä aiot soittaa. Riittäisikö vähempi? Älä anna miksaajalle turhaa päänvaivaa viidellä päällekkäisellä perkussioraidalla, joista lopulta mikään ei tuo lisäarvoa biisiin. Soita lehmänkelloa, tamburiinia ja shakeria tasaisesti ja tarkasti. Bongot ja congat vaativat kuin vaativatkin lyöntitekniikan harjoittelua ennen kuin niistä irtoaa järkevää sanottavaa! Jos kertosäkeeseen tulee tamburiinia, voi äänittäessä soiton aloittaa muutamaa tahtia ennen ykköstä, että kädet pääsevät oikeaan rytmiin. Turhat iskut on helppo editoida pois hiirellä.
Muistilista:
Studiossa aika kuluu nopeasti. Tämän vuoksi biisit kannattaa miettiä valmiiksi etukäteen. Kun tietää, mitä tekee, säästää aikaa.
Joskus soittajasta tai laulajasta voi tuntua, että äänittäjä / tuottaja hakee hänen esityksestään vain virheitä. Tätä ei pidä ottaa itseensä! On hienoa, että joku viitsii nähdä vaivaa, jotta musiikkisi kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. Työhönsä kyllästynyt äänimies olisi vain hiljaa ja toivoisi, että päivi olisi jo ohi. Innostuneen äänittäjän antaman vinkit ovat bändille arvokkaita. Hän on kuullut kymmenien tai satojen bändien soittoa ja osaa sanoa heti osa-alueet, jotka vaativat erityistä panostusta.
Ajan henkeen kuuluu, että demolta vaaditaan valmiin levyn laatua. Bändin pitää kilpailla tarkkuudessa konemusiikin kanssa. Äänittäjä voi koota lopullisen biisin useista eri otoista ja tiukentaa soittoa siirtämällä yksittäisiä iskuja lähemmäksi oikeaa paikkaansa, mutta usein jälkikäteen korjaaminen vie moninkertaisesti enemmän aikaa kuin uudelleensoittaminen. Tämän takia etukäteen harjoittelu ja soittotarkkuuteen keskittyminen on tärkeää.
Ota kamera ja videokamera mukaan studioon!
Hauskoja äänityshetkiä!