Pulu Studio

 

Studioon valmistautuminen

Seuraavassa on ohjeita (aloittelevalle) bändille, joka on menossa studioon tekemään demoa tai muuta taidetta.

1 Esituotanto

  • Treenatkaa biisejä riittävästi, niin säästätte aikaa ja rahaa ja saatte paremman lopputuloksen.
  • Harjoitelkaa studiosessiota 4- tai 8-raiturilla ja käykää läpi äänityksen er§i vaiheet.
  • On hyvä tietää, mitä muut soittavat (esim. rumpu- ja bassokompin yhteensopivuus).
  • Neliraituriäänityksillä harjoittelu auttaa pienentämään äänityspelkoa. Parhaat hetket syntyvät silloin kun kukaan ei muista, että kaikki menee talteen.
  • Kokeilkaa erilaisia instrumentointeja.
  • Kokeilkaa erilaisia rakenteita.
  • Onko joka biisissä edes yksi koukku?
  • Onko lyriikassa tolkkua? Onko englanninkielisen lyrikaan sanojen ääntäminen tarkastettu?
  • Sopikaa kaikkien kappaleiden tempot etukäteen. Yrittäkää löytää sellainen tempo, jossa on paras groove ja joka sopii parhaiten teidän bändillenne.
  • Miten biisi loppuu?
  • Onko biisi hauska soittaa vai mukava kuunnella?
  • Onko yleiseen jakeluun tarkoitetun lainabiisin luvat kunnossa?
  • Pitäisikö omat biisit ilmoittaa Teostolle?
  • Entäs jakelupolitiikka, meneekö biisi radioon ja pitäisikö hankkia biiseihin ISRC-koodit?

Klikin kanssa soittaminen

Soittakaa kappaleet metronomin kanssa vain, jos rumpalin siitä on rumpalille enemmän hyötyä kuin haittaa. Studiossa ei kannata kokeilla ensimmäistä kertaa klikin kanssa soittamista, ei tule kuin sanomista. Alkutempot on hyvä ottaa metronomista, jos ne on päätetty etukäteen.

Voit ilahduttaa äänittäjää antamalla hänelle listan äänitettävistä biiseistä:

Nro
Nimi
Tempo
Huom.
1
Damn Heavy Shark
96
Tästä tehdään ykköshitti.
2
My Varible Panel
99
Diskoa lätkälevisoundeilla.
3
Stairway To Hell
80
Mies ja kitara.
4
Älä oo köyhä
ei pystytty mittaamaan
Soitetaan livenä ilman klikkiä.

Käytettävissä oleva aika parantaa lopputuloksen laatua.
Huolellinen valmistautuminen maksaa itsensä takaisin, koska silloin aika käytetään tehokkaasti hyödyksi.

Muistilista:

  • sävellajit toimivat laulajalle
  • tempot
  • sovitukset mietitty huolellisesti valmiiksi - jokaisella soittimella on järkevää tekemistä
  • CD:lle mukaan mahdollisesti esiohjelmoidut MIDI-raidat ja niistä tehdyt audioraidat
  • mukaan myös mahdollinen demo biisistä tai muuta referenssimateriaalia
  • äänittäjälle jokaisen biisin rakennelaput sisältäen soinnut ja lyriikat (nopeuttaa laulujen äänitystä, jos se tehdään pätkissä!)

Tuottaja

Pitäisikö bändillä olla tuottaja? Tuottaja on äänityksen aikana kuin elokuvaohjaaja, joka organisoi projektia ennen studioon astumista ja inspiroi parempiin suorituksiin äänitysten aikana. Valitettavasti monet bändit säästävät rahaa tuottamalla itse itsensä ja maksavat pahimmassa tapauksessa turhasta demosta, josta ei välity bändin todellinen potentiaali. Live-esiintymisessä visuaalisuus on vahvasti sidoksissa musiikkiin.

Monet bändit väittävät kuulostavansa livenä paremmalta kuin levyllä. Studiossa soitetaan kuitenkin sokealle yleisölle. Ilman visuaalista puolta musiikissasi ei ehkä olekaan samaa tehoa kuin olet ajatellut. Sama biisi elää kotistereoissa ihan muuta elämää kuin värivalomereen upotettu liveversio korviahuumaavana äänivallina nousuhumalassa tanssivalle yleisölle.

3 Bändin jäsenten valmistautuminen

Rumpali

Rumpuihin kannattaa ostaa uudet kalvot ennen äänittämistä. Vanhetessaan kalvot menettävät sointia ja niiden soundi muuttuu tummemmaksi. Ylimääräiset rätinät, resonanssit ja kitinät on hyvä poistaa ennen äänitystä demppirenkailla, kankaanpalasilla, CRC:llä jne - hiljaisissa kohdissa esimerkiksi kitisevä bassorummun pedaali voi häiritä muuten täydellisellä äänitteellä!

Kompit ja kaikki fillit kannattaa miettiä etukäteen kuntoon. Yleensä yksinkertainen komppi on parempi kuin monimutkainen ja tapahtumarikas.

Soittaako basisti hyvin yhteen rumpen kanssa?

Ovatko pellit balanssissa? Soiko joku pelti paljon kovempaa kuin muut? Jääkö joku pelti jalkoihin?

Tuo studioon riittävästi kapuloita ja jos mahdollista, erilaisia (metalli- ja puu- ) virveitä sekä peltejä.

Rumpujen viritys

Rummut vaikuttavat koko bändin yleissoundiin todella paljon, joten niiden soundin parantamiseen kannattaa nähdä paljon vaivaa. Netistä löytyy paljon rumpujen viritysohjeita. Jos rummut eivät sovi bändin musiikin tyylilajiin, kannattaa etsiä sopiva rumpusetti ennen äänityksiä. Miksauksella ei pysty loihtimaan modernia metallia vintage jazz -rummuista (ellei kaikkea trigata).

Muistilista:

  • riittävästi kapuloita
  • tyylilajiin sopivat rummut
  • uudet, tyylilajiin sopivat kalvot
  • resonanssien ja häiriöäänten poistaminen
  • huolellinen viritys, myös alakalvot
  • tempot haltuun
  • fillejä mietitty etukäteen

Basisti

Bassoraidalle tarvitaan soittimen nimestä huolimatta myös keskialuetta ja yläpäätä, jotta basson nuoteista saisi selvää. Yläpäätä on helppo leikata pois. Korostaminen ei onnistu, jos raidalle ei alunperinkään ole tullut yhtään korostettavia taajuuksia. Hyvin erottuvassa bassosoundissa on enemmän keskialueita kuin bassotaajuuksia!

Dropatuissa vireissä soitettaessa on erityisen tärkeää soittaa mahdollisimman tasaisella tatsilla, koska jos kieltä lyö lujaa, niin se soi ylävireisesti.

Soita yksinkertaisesti ja tasaisesti. Mitä vähemmän bassoa tarvitsee kompressoida, sen paremmalta se kuulostaa.

Muistilista:

  • soittimen elektroniikka kunnossa
  • jos aktiivibasso, tarkasta patterin kunto
  • kompit kunnossa varsinkin bassorumpuun verrattuna
  • Vältä kiilaamista (soittamista rumpujen edellä)

Kitaristi

Hankintalista: uudet kielet, uusia plektroja, efektipedaaleihin uudet patterit ja kunnon piuhat. Kitaran hienovire kuntoon. Soundeista visio joku etukäteen.

Sopiihan soundi yhteen rumpujen ja basson kanssa? Jääkö koskettimille elintilaa? Jos bändissä on kaksi kitaristia, onko kummallakin selkeästi omat roolit ja sovittu työjako?

Yksin soitettaessa on kivaa, että kitarasta tulee muhkeasti myös alapäätä. Bändisoitossa on yleensä hyvä rajoittaa kitaran bassotoistoa, koska se selkiyttää koko bändin soundimaailmaa. 100-300 Hz taajuusalue menee miksauksissa ensimmäisenä tukkoon muutenkin.

Lähes jokainen kitaristi haluaa tuplata komppiraidat ja soittaa soolot jälkikäteen. Tuplausraitaan voi käyttää eri soundia, jotta raita täyttäisi vähän eri taajuusalueita kuin ensimmäinen kitara. Haluatko soittaa tarkan tuplausraidan? Biisi on pystyttävä soittamaan mahdollisimman tarkasti samalla tavalla useaan kertaan. Sikin sokin vierekkäisiä kuudestoistaosia painottavat eri komppikitarat varmistavat sen, että biisiä ei saa millään miksauskikalla hyvänkuuloiseksi! Tarkemmin harkitut rytmit ja ilmava soitto kantavat pitemmälle - musiikki ei lakkaa, vaikka kitara pitäisi välillä jopa puolen sekunnin tauon ;-).

Äänitettäessä kannattaa käyttää vähemmän säröä kuin livenä. Esim. AC/DC käyttää yllättävän vähän säröä. Liika särö tekee kitarasta epäselvää mössöä, joka pörisee vain yhdellä äänenvoimakkuudella. Aloittelevat kitaristit yrittävät peittää megasäröllä epätasaista plekutekniikkaa. Dynamiikkaa voidaan pienentää helposti miksausvaiheessa, mutta sitä ei saa jälkikäteen enää lisää. Suurta säröä käytettäessä pitää kompit soittaa erittäin tarkasti, jotta biisi potkisi kunnolla.

Yksi neuvo kaikki virheet läpi käyneeltä kitaristilta (minä itse): soita vähemmän niin kuulostat paremmalta.
Toinen neuvo, sama lähde: soolossa ei tarvitse todistaa olevansa nopea. Joku on kuitenkin nopeampi. Miten melodisen soolon pystyt soittamaan? Osuvatko venytykset kohdenuottiin? Onko soolo edes tarpeellinen osa biisiä vai tavan mukaan sovitukseen pistetty biisin osa?

Muistilista:

  • uudet kielet + varakieliä
  • kitaran hienovire
  • sama viritysmittari kaikille kielisoittimille
  • pedaaleihin uudet patterit
  • hurinattomat virtalähteet
  • kitaraosuudet vs. muu mailma mietitty kuntoon

Kosketinsoittaja

Koskettimet voidaan soittaa jälkiäänityksenä ja etsiä soundit miksausvaiheessa. Usein kosketinsoittaja haluaa studiossa soittaa liveraitansa lisäksi pinon jousiraitoja, pianon, analogisynapörinöitä + muutaman kokeellisen raidan studion makeelta kuulostavilla soundeilla. Tässä vaiheessa bändin vastaavan tuottajan pitää olla varuillaan ja olla valmis kantamaan yli-innokas kiipparisti pihalle ja sanoa, että "eiköhän tää ollut jo tässä".

Pari varoituksenkaltaista neuvoa tuli vielä mieleen: koskettimet on soittimena laaja käsite. Kosketinsoittajalla on pääsy kaikille taajuuksille nollasta hertsistä ultraääniin asti. Suuri vapaus - suuri vastuu. Muun bändin soiton seasta pitäisi löytää oma paikka ja tarkoituksenmukainen tehtävä. Soita eri oktaavista kuin kitaristi. Älä soita niin kuin soittaisit yksin vaan mieti kokonaisuutta.

Laulaja

Laulaja, olet bändin tärkein lenkki. Pidä puolesi, etteivät kitaristit tuhlaa kaikkea varattua studioaikaa turhiin soolojen uusintaottoihin!

Homma lähtee käyntiin äänen avauksesta. Voi kulua jopa tunti, ennen kuin ääni on voimakkaimmillaan.

Äänen avauduttua purkitetaan ensimmäinen otto. Biisiä ei kannata treenata puhki laulamalla sitä äänenavausta varten viittätoista kertaa läpi!

Fraseeraus on tärkeää - miten laulurivit alkavat ja loppuvat, kuinka paljon painoa kullakin sanalla ja nuotilla on. Huomiota pitää kiinnittää myös vireisyyteen ja siihen, että kaikista sanoista saa selvää ilman lyriikkalappujakin. Laulaja ei välttämättä itse tajua höpöttävänsä sanomaansa peruna suussa, koska koko säkeistön lyriikka soi päässä jo ensimmäisen sanan kuulemisen jälkeen. Ulkopuolinen korvapari on luotettavampi arvioimaan selkeyden.

Yksi biisi voidaan äänittää yli viisi kertaa alusta loppuun ja päälle vielä kertosäkeiden tuplaukset. Eri otoista valitaan parhaat palat ja niistä koostetaan lopullinen lauluraita. Yksittäisiä sanoja voidaan kopioida jopa vapaasti säkeestä toiseen ja yksi nappiin mennyt kertosäe voidaan kopioida muihin kertosäkeisiin. Jos miksausvaiheessa käy ilmi, että jokin kohta jäi kuitenkin huonoksi, voi laulaja paikata sen myöhemmässä vaiheessa uusiksi. Tällöin soundi on todennäköisesti erilainen kuin aikaisemmin, mutta mieluummin eri soundi oikein laulettuna kuin sama soundi mutta laulu päin skuttaa?

On jopa mahdollista ottaa laulun fraseeraus toisen henkilön tulkinnasta! Laulun äänenkorkeus, fraseeraus, väri, vibraatto, ylimääräiset hengitysäänet, sihisevät sibilantit, dynamiikka, jne. voidaan fiksata, mutta jos kaikkia kikkoja joutuu käyttämään samaan laulajaan, niin kyseessä olevan tyypin kannattaa myydä kurkkunsa torihintaan salaattiaineksiksi tai linnoittautua äänieristettyyn treenikämppään vielä muutamaksi vuodeksi ;-/. Ainakaan odotettavissa on 'lievä' tasoero äänitetyn version ja keikkaversion välillä...

Muistilista:

  • tule studioon levänneenä ja motivoituneena
  • lyriikat mahdollisimman hyvin ulkoa
  • laulumelodiat haltuun
  • juo mieluummin vettä kuin hiilihappojuomia ja kahvia
  • atmosfäärin kannalta tärkeät esineet mukaan (viskiä tai unilelu, vaihtelee tapauskohtaisesti)
  • mahdollisimman paljon itseluottamusta
  • suopea asennoituminen rakentavaan palautteeseen
  • harjoittele luurit päässä mikrofoniin laulamista

Perkussionisti

Rumpali haluaa lisätä tamburiinia, shakeria, bongoja jne. mausteeksi. Lähdetään liikkeelle yleisestä luulosta: kuka tahansa osaa soittaa tamburiinia -- sitä heilutetaan vasemmalta oikealle musiikin tahdissa? Shakerin kanssa sama juttu, hiekkaputkea osaa soittaa vaikka laulajakin! Bongojahan soitetaan silleen vapaasti vähän sinne tänne, niillä vain täytetään tyhjää tilaa eikä se ole niin viimeisen päälle tarkkaa kun ne miksataan kuitenkin vaan sinne taustalle.

Jos nyt ei kuitenkaan... Mieti nyt edes vähän, mitä aiot soittaa. Riittäisikö vähempi? Älä anna miksaajalle turhaa päänvaivaa viidellä päällekkäisellä perkussioraidalla, joista lopulta mikään ei tuo lisäarvoa biisiin. Soita lehmänkelloa, tamburiinia ja shakeria tasaisesti ja tarkasti. Bongot ja congat vaativat kuin vaativatkin lyöntitekniikan harjoittelua ennen kuin niistä irtoaa järkevää sanottavaa! Jos kertosäkeeseen tulee tamburiinia, voi äänittäessä soiton aloittaa muutamaa tahtia ennen ykköstä, että kädet pääsevät oikeaan rytmiin. Turhat iskut on helppo ottaa pois tietokoneella.

Muistilista:

  • mitä soitinta soitetaan ja missä kohtaa?
  • onko kyseessä mauste pääruoka?
  • mukaan kaikki tarvittavat soittovälineet

Lopulta

Bändit aliarvioivat normaalisti valmistautumiseen, pohjaraitoihin, lauluihin, kitarasooloihin, stemmoihin, miksaamiseen, taukoihin ja loppuhiomiseen kuluvan ajan. Kahdessa päivässä on lähes mahdotonta tehdä hyvältä kuulostava kuuden biisin EP, ellei kaikkea saada 'kerralla purkkiin'. Hieromiseen menee aina yllättävän paljon aikaa!

Joskus soittajasta voi tuntua siltä, että äänittäjä/tuottaja löytää hänen soitostaan vain virheitä. Tätä ei pidä ottaa itseensä! On hienoa, että joku viitsii nähdä vaivaa, jotta musiikkisi kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. Leipääntynyt äänittäjä ei sanoisi mitään, vaan hänelle kaikki on OK, jotta päivä ei venyisi ylitöiden puolelle.

Nykyään yleisö olettaa, että demokin kuulostaa yhtä hyvältä kuin valmis levy. Ihmiset ovat tottuneet absoluuttisen tarkasti ohjelmoituun musiikkiin. Livebändin pitää kilpailla tietokoneiden tarkkuutta vastaan? Huono onni, että satumme elämään nyt eikä 60-luvulla, mutta jälkimmäisessä tapauksessa olisimme kiikkustuolissa tai madot olisivat jo nuolleet luumme. Joka iskun ei tarvitse olla millisekunnilleen kohdallaan, mutta suuret tempomuutokset eivät nykyään mene enää läpi. Äänittäjä voi koota lopullisen biisin useista eri otoista ja tiukentaa soittoa siirtämällä yksittäisiä iskuja lähemmäksi oikeaa paikkaansa, mutta usein jälkikäteen korjaaminen vie moninkertaisesti enemmän aikaa kuin uudelleensoittaminen. Tietokonepohjaisella järjestelmällä on mahdollista korjata kaikki virheet, mutta korjaamalla ei tehdä ajatuksia ja tunteita herättävää musiikkia.

Ota kamera ja videokamera mukaan, niin saat bändisi nettisivuille lisää sisältöä.